Muratti

Jahast... tästä pitäis tulla tuommoinen hieno rottinkirenkaan ympärillä kasvava muratti.. just just... hmm...

Vuosi sitten tarttui Forssan lelumarkkinoilta mukaan Katriina Alasen ihana tee-se-itse murattisetti. Vuoden verran kesti keräillä rohkeutta ennen kuin sain aikaiseksi tarttua tuumasta toimeen, mutta asuntomessujen jälkeisessä inspiraatiohuumassa alkoi tapahtua tämänkin suhteen…

Vinkki rautalangan maalaamiseen, näin onnistuu sata kertaa nopeammin ja ohuemmin ja tasaisemmin kuin siveltimellä.. 😉

Kas näin on runko valmiina. Ohjeessa puhuttiin kahdesta eripaksuisesta rautalangasta, mutta molemmat setissä mukana olleet langat olivat samanpaksuiset, hyvin ohkaiset. Satuinpa onneksi muistamaan että minullahan on tekstiilipäällysteistä hiukan paksumpaa rautalankaa vanhoissa varastoissani, ja otin siitä pätkän tätä runkoa varten. Voin käyttää sen hienon ohkaisen sitten joskus myöhemmin johonkin mihin tarvitaan hienoa ja ohkaista.

Ihmettelin ensin ohjeen kohtaa "irrottele lehdet toisistaan", kun eiväthän nuo nyt niiin pahasti ole toisiinsa klimppiytyneet.. mutta sitten hetken tutkiskeltuani hoksasin, että itseasiassa jokainen tuon kuvan yksittäinen lehti koostuu 2-4 tiukasti toisissaan kiinniolevasta ohkaisesta lehdestä. Niitä irrotellessa kun lehtimäärä moninkertaistui, niin kävi aika nopsaan ilmeiseksi että tästä satsista riittää kyllä vielä useampaankin murattiin..

Onnistuin maalia sekoitellessani tiputtamaan ison klöntän valkoista maalia suoraan lehtien päälle. Kiroillen pelastin sen mitä pelastettavissa oli, mutta valkoisenkirjaviksihan nuo maaliklöntän tielle osuneet lehdet väkistenkin jäivät. Mietin niiden vihreäksi maalaamista, mutta sitten muistin, että...

..että onhan näitä olemassa tämmöinen kirjavalehtinenkin versio, noista sotkituista lehdistä siis selvästikin täytyy tehdä tämmöinen vielä joskus. Mutta ensimmäinen murattini olkoon nyt kuitenkin vihreä, joten kirjavat lehdet jäävät odottelemaan myöhempää käyttöä.. 😉

Irrotellut ja maalatut lehdet, seuraavana työvaiheena muotoilu.. maalasin siis tuollaisen vaaleanvihreän reunuksen lehtiin, onneksi ei tarvinnut yrittääkään tehdä tasan samanlaista jokaiseen sillä minä ja sivellin emme edelleenkään ole mikään match made in heaven.. Maalausalustaksi sattui jotensakin sopevasti vanha basilikarasian kansi 😀

Lehtien oksiin liimaaminen meinasi kyllä käydä meikäläisen kärsivällisyydelle ylivoimaiseksi, varsinkin kun käytettävissä ollut liima oli aika kehnoa eikä TIETENKÄÄN voinut jättää projektia odottamaan sitä että ehtisin ostamaan parempaa.. vaikka kuinka olisi ollut varovainen, niin kun sai yhden lehden liimattua niin samalla onnistui tiputtamaan kaksi 😉 Mutta onnistuihan se lopulta, kun tarpeeksi pitkään perkelöi. Ei kyllä taida tämä kasvien valmistaminen olla ihan minun juttuni - aika kärsivällinen näpertäjä olen, mutta kun pitää toistaa useita kymmeniä kertoja yksi ja sama pieni mutta melko hankala työvaihe, niin kyllä se vähän tuppaa puuduttamaan.

Oksat paikallaan, aika kärsineen näköinen reppana tässä vaiheessa.. 😀

Kas noin, "hiukan" lehtiä lisätty ja muratti alkaa olla, olisko tosiaan.. kyllä, julistetaan valmiiksi!

Ja sitten valmis muratti "takaa" päin. Periaatteessa tämän on tarkoitus näyttää yhtä hyvältä joka suunnasta, mutta eihän siinä koskaan ihan niin tasaisesti käy 😉

Huomaa tipahtaneet kuolleet lehdet purkin pohjalla 😉 Mietin jo projektin alkuvaiheessa, että voisi tehdä pari kuihtunutta lehteä, ihan vaan ettei totuus unohtuisi *vilkuilee omia kärsiviä huonekasvejaan alta kulmain* ja ajatus vahvistui viimeistään siinä vaiheessa kun liimailin lehtiä ja muratti osoittautui turhankin realistiseksi - "vaikka mää koitan käsitellä tätä kuinka varoen, ni tää vaan varistelee näitä lehtiään.." 😀

Muratti taisi löytää kerralla paikkansa, etsiskelin vain paikkaa missä sen saisi kivasti kuvattua mutta niinhän tuo näyttää siltä kuin olisi ollut tuossa aina, että eiköhän se siihen jääkin, ainakin toistaiseksi.

Vielä lähikuva muratista oikeassa ympäristössään 🙂

Loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, mutta kyllä tämän episodin opetus oli silti se, että sille miksi hyvännäköiset nukkekodin kasvit ovat ”kalliita” on syynsä, ja joskus voi olla ihan paikallaan maksaa se kymmenkunta euroa lisää valmiista vaikka tee-se-itse-settikin olisi tarjolla 😀

Mainokset

1 kommentti

  1. Kipene said,

    tammikuu 11, 2012 klo 2:59 pm

    Enpäs muistanutkaan kommentoida, teen sen nyt.

    Mainio! Ei riitä minun kärsivällisyys näihin 😀


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: